On aikainen aamu 70-luvun lopulla. Päivä on hädin tuskin valjennut. Sven istuu kotinsa kattilahuoneessa, ennen kuin työpäivä alkaa Mickillä. Täällä hän löytää rauhan ajatella samalla kun pitää tulta yllä, jotta vaimo ja kolme lasta voivat herätä lämpimässä kodissa. Kattilahuoneessa vietetyt aamut ovat hetki, jolloin hän voi päästää ajatuksensa vapaaksi. Täällä, polttopuuklubilla, hän on ratkaissut monia ongelmia. Juuri tänään Sven miettii opi-kävelemään-vaunua. Vaunu vierii niin helposti, että lapsi ei pysy mukana. Svenin on keksittävä keino jarruttaa vaunua. Ehkä, jos sitä voisi…
Sven Aronsson on viettänyt lähes koko elämänsä lelutehtaalla. Kun hän oli 10-vuotias, vuonna 1944, hänen isänsä, setänsä ja tätinsä perustivat yhdessä Micki Leksakerin. Svenin isä Georg on vanhin sisaruksista ja hänestä tulee Mickin ensimmäinen pomo. Sven muistaa, millaista oli kasvaa yrittäjähengen, lelujen ja sisarusten välisten kiivaiden keskustelujen maailmassa.
– Se oli suurta yhteenkuuluvuutta koko ajan. Tietysti oli riitoja ja keskusteluja, mutta niissä päästiin aina yhteisiin päätöksiin. Göta-tätini piti yhtä ja kasvatti sekä veljet että meidät lapset, Sven kertoo.
Kekseliäisyydestä tulee avain menestykseen
Sven aloitti uransa Mickillä juoksupoikana. Kun hän jäi eläkkeelle vuonna 1999, hän oli ehtinyt työskennellä varastossa, matkustavana myyjänä, työnjohtajana ja tuotantopäällikkönä. Monien vuosien ajan hän oli myös se, joka johti suurinta osaa Mickin tuotekehityksestä.
Oma tuotekehityksemme on aina ollut keskeinen osa liiketoimintaa. Jonkin ainutlaatuisen lisääminen tuotteeseen on tärkeä osa Mickin menestystä jo varhaisessa vaiheessa. Yritystä leimaavien mielikuvituksen ja kekseliäisyyden kautta lelut saavat jotain, mitä kilpailijoiden leluilla ei ole.
Opi-kävelemään-vaunu näkee päivänvalon
1970-luvun lopulla Micki kehitti prototyypin uudesta tuotteesta: opi-kävelemään-vaunusta.
Mutta prototyyppi kallistui helposti ja vieri myös niin nopeasti, että lapsi ei pysynyt mukana. Sven, joka työskenteli tuolloin tuotantopäällikkönä, jatkoi opi-kävelemään-vaunun kehittämistä.
- Siirsimme painopistettä kädensijasta alas pyöriin, jotta se ei kallistuisi yhtä helposti. Sitten keksimme, että meidän tulisi hidastaa vaunuja hieman. Silloin sain idean, että jos poraa reiän napaan ja kiinnittää rautaruuvin, voi tavallaan kiristää takapyörät ja silloin vaunu jarruttaa. Mutta kun lapset olivat ajaneet sillä muutaman kerran, rautaruuvi naarmutti akselia eikä jarrutusvaikutusta tapahtunut, Sven sanoo.
Sitten tulivat muoviruuvit, jotka jarruttivat naarmuttamatta opi-kävelemään-vaunun pyöräakselia. Se oli ratkaisu ongelmaan! Uusi, jarruttavilla pyörillä varustettu opi-kävelemään-vaunu tuli markkinoille vuonna 1978, ja se oli menestys. Opi-kävelemään-vaunusta tuli vakaa tuki monille lapsille ympäri Ruotsia ja maailmaa heidän ottaessaan ensiaskeleita.
Sitten tulivat muoviruuvit, jotka jarruttivat naarmuttamatta opi-kävelemään-vaunun pyöräakselia. Se oli ratkaisu ongelmaan! Uusi, jarruttavilla pyörillä varustettu opi-kävelemään-vaunu tuli markkinoille vuonna 1978, ja se oli menestys. Opi-kävelemään-vaunusta tuli vakaa tuki monille lapsille ympäri Ruotsia ja maailmaa heidän ottaessaan ensiaskeleita.
Vuosien varrella Mickin opi-kävelemään-vaunusta tulee markkinoille monia versioita. Eri värisiä, palapelin kanssa ja kädensijalla, jolla vaunun pystyi muuttamaan vetovaunuksi, ja niin edelleen. Micki valmisti myös Ikealle EKORRE-opi-kävelemään-vaunuja monien vuosien ajan.
Opi-kävelemään-vaunu elää edelleen, niin Mickin valikoimassa kuin monien kodeissa. Svenin keksintö pyörien jarruttamiseksi on edelleen tärkeä osa opi-kävelemään-vaunun toiminnallisuutta.onalitet.
"Lelut ovat leikkimisen ja mielikuvituksen apuvälineitä"
Sven on omistanut suuren osan elämästään leluille. Mutta lapsena hän leikki hyvin vähän ostetuilla leluilla.
– Elettiin sota-aikaa, oli sähkökatkoksia ja erittäin sekasortoista. Olimme hyvin köyhiä, eikä minulla ollut lainkaan leluja. Minä ja kolme vuotta minua vanhempi siskoni Elisabet leikimme koulua, kauppaa ja lääkäriä. Ne olivat fantasialeikkejä silloin, Sven sanoo.
Vaikka Sven on omistanut koko elämänsä leluille, hän ei pidä niitä keskeisenä osana lasten leikkejä. Leikissä keskiössä on mielikuvitus.
– Lelut ovat leikkimisen ja mielikuvituksen apuvälineitä. Leikki on rajattoman mielikuvituksen areena. Leluliesi on mielikuvitusareena, jossa leivotaan, tarjoillaan, puhutaan, lahjoitetaan ja pidetään hauskaa. Mielikuvitusleikki on erittäin kehittävää, Sven sanoo.
"Tiesin, että voisin vaikuttaa tilanteeseen – se antoi minulle varmuutta"
Sodan aikana varttuminen on tietenkin vaikuttanut Sveniin. Hän kertoo auttaneensa lapsena keräämään polttopuuta huolehtimalla läheisten kauppojen ja tehtaiden jätteistä. Hän myi myös sanomalehtiä, jotta perhe saisi rahaa ruokaan.
– Minua tarvittiin. Minulle on aina sanottu, että MINÄ VOIN. Kun sain tehtäviä ja pystyin vaikuttamaan tilanteeseemme, se antoi minulle perustavanlaatuista turvallisuuden tunnetta, Sven sanoo ja lisää:
– Lasten pitää tuntea, että heitä tarvitaan.